Raskauden erityistilanteet

Raskausdiabeteksella eli gestaatiodiabeteksella tarkoitetaan raskauden aikana todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Raskausdiabeetikkojen määrä on viime vuosina lisääntynyt Suomessa. Synnyttäjistä noin 19 %:lla on raskausdiabetes.

Raskausdiabetes todetaan kaksi tuntia kestävällä sokerirasituskokeella. Se tehdään yleensä 24–28 raskausviikolla. Raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat äidin ylipaino, korkea ikä, vahva sukurasite ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS. Riskiä lisäävät myös aiemmin syntynyt suuri lapsi tai aiemmassa raskaudessa todettu raskausdiabetes. Tällöin sokerirasituskoe tehdään jo raskausviikoilla 12–16.Jos sinulla todetaan raskausdiabetes, saat alkuohjauksen ja verensokerimittarin omasta neuvolastasi. Verensokeriseurantaa jatketaan ohjeistuksen mukaan koko raskauden ajan.

Seurantasi siirtyy Satasairaalan äitiyspoliklinikalle, jos sokerirasituksesi paastoarvo on yli 6 mmol/l tai verensokereiden seurannassa on toistuvasti annettujen raja-arvojen ylityksiä. Tällöin neuvola tekee sinulle lähetteen äitiyspoliklinikalle.

Raskausmyrkytys eli pre-eklampsia (vanhalta nimeltään raskausmyrkytys tai toksemia) esiintyy noin viidellä prosentilla ensisynnyttäjistä. Se on pääasiassa ensisynnyttäjien tauti, mutta uudelleensynnyttäjätkin voivat sairastua siihen.

Altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi diabetes, verenpainetauti ja monisikiöraskaus. Pre-eklampsiassa odottajan verenpaine nousee ja virtsaan ilmaantuu proteiinia tai odottaja saa muita liitännäisoireita, esimerkiksi jatkuvaa päänsärkyä, näköhäiriöitä tai vatsakipua. Pre-eklampsia vaatii usein seurantaa sairaalassa. Vuosittain vain muutamalla äidillä Suomessa sairaus etenee eklampsiaan eli raskauskouristukseen.

Sairaalassa äidin ja sikiön vointia seurataan verikokein ja sikiön sydänäänikäyrien avulla. Jos verenpaine on korkea, äidille aloitetaan verenpaine-lääkitys. Pre-eklampsian lopullinen hoito on synnytys. Täysiaikaisessa raskaudessa synnytys voidaan käynnistää. Jos pre-eklampsia ilmaantuu jo varhaisilla raskausviikoilla, synnytystapa on yleensä keisarileikkaus.

Seuraavassa raskaudessa pre-eklampsiaa voidaan yrittää estää aloittamalla odottajalle aspiriinilääkitys jo alkuraskauden aikana. Ensimmäisissäkin raskauksissa estolääkitystä käytetään odottajilla, joilla on pre-eklampsialle altistavia riskitekijöitä.

Ennenaikainen synnytys tarkoittaa sitä, että lapsi syntyy ennen raskausviikon 37 täyttymistä. Suomessa noin 5–6 prosenttia lapsista syntyy vuosittain ennenaikaisesti. Lapsen on aina turvallisempi syntyä lähellä laskettua aikaa. Mitä varhaisemmassa raskauden vaiheessa lapsi syntyy, sitä suurempi riski vastasyntyneellä on sairastua tai vammautua.

Ennenaikaisen synnytyksen ehkäisy ja riskin ennustaminen on vaikeaa. Suurinta osaa ennenaikaisista synnytyksistä ei pystytä ehkäisemään. Noin puolessa ennenaikaisista synnytyksistä syy jää epäselväksi.

Normaali raskaus tuo mukanaan erilaisia tuntemuksia, kuten kovan kohdun ja ajoittaisia supistuksia. Nämä ovat yleensä harmittomia ja kuuluvat raskauden normaaliin kulkuun. Ennenaikaiset supistukset eroavat normaaleista siten, että ne ovat säännöllisempiä, kivuliaampia ja kestävät pidempään. Ennenaikaisesta synnytyksestä varoittavia oireita ovat kivulias supistelu, verinen tai vereslimainen vuoto sekä lapsiveden tihkuminen. Muita oireita supistusten lisäksi ovat alavatsan tai alaselän kivut ja painontunne lantiossa ja emättimessä.

Ennenaikaisesta supistelusta puhutaan silloin, kun supistuksia esiintyy alle kymmenen minuutin välein yli tunnin ajan, supistusten kesto on noin 30 sekuntia ja supistus on käsin tunnettavissa. Jos epäilet ennenaikaisia supistuksia, ota yhteys synnytyssairaalan päivystykseen.

Raskaushepatoosilla eli hepatogestoosilla tarkoitetaan raskausajan maksahäiriötä, jossa iho alkaa kutista ja veren maksaentsyymien sekä sappihappojen pitoisuus suurentuu. Raskaushepatoosi todetaan vain noin yhdellä prosentilla raskaana olevista naisista. Se puhkeaa yleensä vasta 30. raskausviikon jälkeen.

Maksahäiriön syytä ei tunneta. Raskaushormonit aiheuttavat jostain syystä maksan ylikuormittumista. Perintötekijöillä ajatellaan olevan myös merkitystä, sillä tauti kulkee selvästi suvuittain.

Raskaushepatoosin seuranta tapahtuu äitiysvastaanotolla. Sappihappo- ja maksa-entsyymipitoisuuksia seurataan yleensä 1-2 viikon välein. Tarvittaessa kutinaoireisiin aloitetaan lääkitys ja tarpeen vaatiessa synnytys käynnistetään ennen laskettua aikaa. Synnytyksen jälkeen kutina ja muut oireet helpottavat nopeasti. Raskaushepatoosi uusiutuu joka toisella äidillä seuraavan raskauden aikana.

Pelon taustalla voi olla erilaisia yksilöllisiä asioita ja kokemuksia. Synnytyspelon syyt ovat moninaisia, esimerkiksi hallinnan tunteen menetys, kipu ja mahdolliset toimenpiteet. Noin joka kymmenes raskaana oleva kokee synnytyspelkoa, joka lamaa ja heikentää toimintakykyä. Tällöin pelkoa hoidetaan synnytyspelkovastaanotolla.

Hoidossa keskitytään vahvistamaan äidin omia sisäisiä voimavaroja ja itseluottamusta synnyttäjänä. Voimavaroja on useimmiten paljon enemmän kuin synnyttäjä ja pariskunta itse tiedostavat. Aikaisempien synnytyskertomusten läpikäynti ammattilaisen kanssa saattaa selventää ajatuksia ja tunteita synnytyksestä.

Synnytyspelon hoidon tavoitteena on raskausajan huolten keventäminen ja stressin vähentäminen. Päämääränä on, että odottaja perheineen saisi positiivisen synnytyskokemuksen synnytystavasta riippumatta.

On tärkeää muistaa, että synnytyspelko on yleinen ja hoidettavissa oleva ongelma. Jos koet voimakasta synnytyspelkoa, on tärkeää puhua siitä neuvolassa tai terveydenhuollon ammattilaiselle. Pelkojen käsittely alkaa neuvolassa. Neuvolan henkilökunta ohjaa sinut tarvittaessa synnytyspelkovastaanotolle, tai voit varata sinne itse ajan.

Lähes jokainen raskaana oleva nainen jännittää synnytystä. Tämä on luonnollista uuden tilanteen edessä. Usein äidin mieli kypsyy raskausaikana ja jännitys on hallittavissa synnytyksen lähestyessä. Joskus jännitys kuitenkin muuttuu peloksi ja alkaa hallita ajatuksia. Tällöin puhutaan synnytyspelosta.

Raskautta, jossa sikiöitä on enemmän kuin yksi, kutsutaan monisikiö- tai monikkoraskaudeksi. Kaksossynnytyksiä on Suomessa noin 1,5 % kaikista synnytyksistä. Viime vuosina on syntynyt noin 600 kaksosparia vuosittain. Sen sijaan kolmosraskaudet ovat harvinaisia: THL:n tilastojen mukaan vuonna 2022 syntyi yhdeksät kolmoset.

Kaksosista yksi kolmasosa on identtisiä eli samanmunaisia ja kaksi kolmasosaa ei-identtisiä eli erimunaisia kaksosia. Erimunainen kaksosraskaus syntyy kahdesta munasolusta, jotka hedelmöittyvät eri siittiöillä. Tällöin sikiöt ovat perimältään erilaiset, kuten yleensäkin sisarukset. Samanmunaiset kaksoset syntyvät yhdestä hedelmöityneestä munasolusta, joka jakautuu kahdeksi alkioksi ensimmäisten vuorokausien aikana. Tällöin sikiöt ovat perimältään identtiset.

Monisikiöraskauksia seurataan neuvolan ja äitiysvastaanoton yhteistyönä. Monikkoraskauden alussa määritetään, onko sikiöillä omat istukat (dikoriaalinen) vai yhteinen istukka (monokoriaalinen), koska se vaikuttaa raskauden seurantatiheyteen. Sikiöillä, joilla on yhteinen istukka, voi olla erilliset sikiökalvopussit (diamniaalinen) tai yhteinen kalvopussi (monoamniaalinen).

Kaksosraskauteen liittyy hieman enemmän ongelmia kuin yksisikiöiseen raskauteen, etenkin istukan ollessa yhteinen. Yleisimmät riskit ovat ennenaikainen synnytys ja pienipainoisuus. Tiheät kontrollikäynnit auttavat ennakoimaan mahdollisia monikkoraskauteen liittyviä raskauskomplikaatioita.